Tampere 7.12.2016
PALOSUOJA-AINEITA KEHITELLÄÄN JATKUVASTI
Lisääntyvään muovien ja kemikaalien käyttöön liittyvässä SK:n erinomaisessa artikkelissa (47/2015) kiinnitettiin huomiota myös palosuoja-aineiden ympäristöongelmiin. Suurin osa tavallisista muoveista ja tekstiilikuiduista on herkästi syttyviä ja useat tuottavat palaessaan myrkyllisiä kaasuja, joihin on menehdytty palotapaturmissa jopa enemmän kuin liekkeihin. Synteettisiin polymeereihin (muovit) voidaan lisätä valmistusvaiheessa syttymis- ja palamistapahtumaa estäviä kemikaaleja, mutta luonnonmateriaalit ja -kuidut on suojattava nesteestä tapahtuvalla imeytysmenettelyllä. Kemikaalit ovat usein fosfori-, kloori- tai bromipitoisia, kuten käytöstä poistetut TDCPP (”tris”) ja PCB sekä PBDE. Työpukineissa ja suojavaatteissa käytettävät puuvillakankaat suojataan fosfori-typpipitoisilla viimeistysaineilla, joita tarvitaan 15-20% kankaan painosta. Yleisintä tekstiilikuitua, polyesteriä, voidaan valmistaa hyvinkin pienellä (alle 1%) fosforilisäyksellä. Optimaalinen palosuoja-aine toimii alhaisessa pitoisuudessa, vähentää myrkyllisten kaasujen määriä, ei ole haitallinen käyttökohteessa ympäristölle eikä ihmiselle ja on riittävän edullinen hinnaltaan.
Uutena menetelmänä tuli markkinoille 90-luvulla Valkeakoskelaisella Säterin tehtaalla keksitty ja patentoitu haitaton silikaattihybridi-kuitumenetelmä, jonka avulla voitiin palosuojata puusta valmistettava viskoosikuitu. Menetelmän avulla valmistetut tekstiilit alkoivat jo saavuttaa suurta menestystä maailmalla, kunnes omistusjärjestelyjen tuloksena tehdas ajettiin alas ja viskoosikuidun valmistus siirrettiin Kiinaan. Sateri Co soveltaa Valkeakoskella huippuunsa trimmattua teknologiaa, mukana palosuojattu viskoosikuitu ja investoi jatkuvasti Kiinan tehtaisiinsa tavoitellen maailman suurimman viskoosivalmistajan tuotantomääriä (1, 5 milj. tonnia).
EU:n COST-ohjelmassa käynnistettiin 5 vuotta sitten 30 osallistujamaan kesken kehitysohjelma Flaretex (Sustainable flame retardancy for textiles and related materials based on nanoparticles substituting conventional chemicals) turvallisten uusien palosuoja-aineiden kehittämiseksi mm. nano-teknologiaa hyödyntämällä. Neljän tutkimusvuoden aikana projektiin osallistui yli tuhat tutkijaa ja lähes 400 yritysedustajaa 25:ssä tieteellisessä seminaarissa. Suomesta mukana olivat VTT, TTY ja edesmennyt Avilon Oy. Suuresta osallistujamäärästä huolimatta käytetty aika oli liian lyhyt ideoiden toteuttamiseen kaupallistamiseen asti. Tarvittavat lupaavien menetelmien turvallisuustestaukset REACH:n mukaisesti vaativat myös oman aikansa.
Flaretex:ssä kehitettiin vaihtoehtoisia palosuojauskemikaaleja käyttäen vihreän kemian lähtökohtia. Sopivia uusia kemikaaleja voidaan saada kaseiineista, hydrofobiineista, vehnäproteiineista, amideista ja aminohapoista. Myös hybridikuitumenetelmän kehittäminen selluloosalle oli esillä. Odotettavissa on, että kymmenestä parhaasta menetelmästä ainakin joistakin päästään muutaman vuoden jälkeen teollisen tuotannon testaamiseen.
Pertti Nousiainen